Kiitos ensinnäkin lähetyksistä joita oon saanu ja kotilaiskalle sellaset terkut että sen aakkos-vaihto myöhästyy hiukan...on siis pakattu ja kaikkee mutta unohtui TAAS tuohon pöydälle.

Mä olen nyt toista päivää äitiyslomalla ja ette ikinä arvaa missä oon surffaillu...MOLlin sivuilla! Iski tänään sitten oikein olan takaa että mä oon nyt sitten äitiyslomalla, enkä mee töihin vähään aikaan! Ja heti tuli sellanen paniikki että mulla ei oo töitä, mulla ei oo töitä: MÄ EN OSAA olla ilman töitä! Joten vähän lohdutti kun kävin kattelemassa työpaikkoja.

Olin maanantaina viimeistä päivää töissä, jonne opastin kaksi uutta ohjaajaa jotka aloittivat siis vasta ma. Mukavat tyypit oli. Se työkaverini josta olen puhunut sai samana päivänä potkut...Ja väitti kovasti ettei hänelle ole kerrottu miksi hänen työsopimus purettiin. Olin vain että jaahas. Ja pomo sanoi että niistä on sulle kyllä mainittu. Enivei mä luulin että ois ollu ihan itku pinnassa mulla, mutta ei ollutkaan. Ennemmin vanhemmilla. Pomokin oli jotenkin omituisesti liikuttunut ja olin siitä vähän ihmeissäni. Ja tulee käymään tässä lähiaikoina kuulemma ISON kiitoksen kanssa.

Mua hirveesti harmittaa että tuo työ jää tältä "vuodelta"...On sen verran napakka pomo ja varmasti ois ollu hyvä yhteistyö. Työtodistus on vaan kolmelta kuukaudelta ja tämän pomon kirjoittamana oisin halunnu että aika ois ollu pitempi. Mutta kaikella on syynsä :) Ehkä mä selitän nyt jotenkin omituisesti, ettei kaikki ymmärrä mitä tarkotan...enivei

Askarteluja olen tässä duunaillut jonkun verran, mutta enimmäkseen olen lepäillyt. Menin siis syyslomalla kotikotiin käymään eikä siellä sujunut ihan putkeen...Ja sunnuntaina pitikin sitten tulla saattojoukkion kans kotiin kun isä ei päästänyt yksin ajamaan, ei halunnu ottaa riskiä että mitään tapahtuis. Olin meinaan sen verran jotenkin poissa tolaltani ja pettynyt. Mies tuli puoleen väliin matkaa vastaan ja siitä ajeltiin sitten peräkanaa kotiin. Ei ois menny koko matka multa ajaa yksin. Illan olinkin sängyssä ja todella tuskissani. Olin varma että nyt se tulee.

Muttei sit tullukkaan. Lääkärissä käytiin tiistaina ja se sanoi että ollaan ihan hyvillä viikoilla että ei mitään vaaraa vaikka tuliskin nyt parin viikon sisään, mutta epäili sitä koska kohdunsuu oli kiinni. Pituutta sillä ei kuitenkaan ollut kuin 1,5cm (alussa 3cm). Kuitenkin käski ottaa rauhallisesti ja lepäillä. Nyt mua ei satu niin paljoa, mutta oksettaa koko ajan. Tuntuu ku ois ihan alussa. Vaikkei mun raskausaikana oo oikeestaan ollenkaan ollu hyvä olla. Ehkä pitäis vaihtaa asennetta...? Positiivinen ajattelu ois varmaankin hyvä juttu. Mut en vaan nauti tästä olotilasta. Haikara sais tuoda jatkossa sitten :D

Mä YRITÄN saada aikaiseksi laittaa kuvia tänne. Jotenkin ainakin yks kuva postaukseen ois hyvä laittaa.
Ja yritän päivittää vähän useemmin :) nyt kun on aikaa!!

Omii ja potkiva maha-asukki