Kylläpä on taas mennyt päiviä etten ole päivittänyt. En oo yksinkertaisesti kerenny. Ja jos oisin kerenny niin ei oo ollu inspistä.

Kaikki energia tuntuu uppoovan tähän uuteen työtoveriin...Eikä taida edes helpottaa. Neuvolassa tänään käydessäni sain aika tiukkaa palautetta... Pitää hellittää paljon. Toisaalta tajuan sen ja toisaalta taas en. Mä oon toiminnan nainen ja nyt tää tuntuu niin kauheelta kun täytyy vähän hellittää. Vaikka olo on ihan hyvä. Ja sit taas toisinaan ei. Mutta miten töissä voi hellittää jos lapset jää sitten ihan heitteille kun toisesta ei oo mihinkään? Miten mä voin olla vaan ja kattoo vierestä ja kärsiä samalla lasten kurittomuudesta? Pahempi olo mulle sitten tulee. Ja sekin vielä että jos musta alkaa tuntua siltä etten jaksa niin pitää mennä HETI lääkäriin ja pyytää SAIRASLOMAA!! Mitä se on?! Mä en pidä sellasia....tuskin koskaan oon sairas...ja nyt tämä raskaus pakottaa sairaslomalle. Kauheinta on se että mä en saa päähäni mahtuun millään että nyt täytyy oikeesti miettiä vauvaa ja itteensä. Se ei vaan käy mulle yksiin että lapsen kantaminen vie sairaslomalle. En ymmärtä...

Mutta siis olo on ihan hyvä muuten, mutta kävellä en saa pitkiä matkoja. Kaikki arvot ovat kohillaan ja painokin on pysynyt hyvissä lukemissa. Tarkkailuun jouduin tuon vatsakivun takia, jota neuvolatäti kyllä sanoi että se saattaa olla vain sitä että masu kasvaa. Mutta, pitää olla tarkkana. Sekin on vähän vaikeaa kun ei oikeen tiiä miltä supistus tuntuu...en osaa sillätavalla vielä tiedostaa sitä. Mutta olen tosi energinen ja  iloinen. Ainoa vain mikä rassaa on tuo työpari. Kun luulis nyt että aikuisella ihmisellä olis hieman enemmän aloitekykyä, ettei mun tarvis kokoajan sanoa mitä sen pitää tehä. Se tekee mut kiukkuseks. Ja varsinkin kun hän sanoo aina että "sano vaan jos sua väsyttää niin mä teen kyllä..." Niin no, eipä sitä ite osaa mitää tehäkkää jos ei joku oo kokoajan käskemässä!! ja sit vielä sanoo että älä sano pahasti ku mä oon niin herkkä. Auta armias!!

Huokaus. Mutta askartelut piristää :) sain tänään paketin Liljankukalta kun ostin vähän askartelukamaa häneltä ja voi miten ihania kaikkia pikkusia uusia juttuja se sisältikään! :) hih. Odotan vain huomista kun aamulla ajattelin askarrella parit atc kortit. Ja pitää yksi vaihto hoitaa postiin...se on vielä kesken. Kyllä on ihanaa kun ihmisellä on jotain tällästen takapakkien (tai mitä nää nyt onkaan...) vastapainoksi.

Niin ja kylppärirempassa ollaan siinä vaiheessa että kysellään vähän tarjouksia noista veskikalusteista. Ajatella että mä pääsen kohta ostamaan uutta pyykkikonetta!! Pyykkääminen on ihanaa! Varsinkin omassa uudessa kylppärissä uudella ihanalla koneella. AIniin ja yks äiti lupas tuoda mulle kerhoon kasan vauvanvaatteita kun niiden 5 kuukautinen poika kasvaa niin hurjaa vauhtia että pieneks on jäänee. Ja sit pääsen peseen pikkupyykkiä!!

Ja vähän eläin asiaakin pitää tähän lykätä. Tiuku ja Piltti ovat siis koko elämänsä olleet sisäkissoja. Mutta nyt mennään jo kolmannen viikon loppua kun tytöt ovat saaneet olla pihalla ihan yksin :) ja hiiriä on sitä mukaan myös ovelle tullut. Tänään viimeksi yksi :) Tiukun saalistamana. Mä oon pelänny kovasti aina että ne lähtee karkuun,,, mutta eipäs lähekkään. Ne nimittäin tulee kauheella kiireellä sisälle tarpeilleen :D uloshan ei missään nimessä voi pissii.  Ja niiden silmät kiiluu ihan eri tavalla nykyään.
Ja sain tarpeekseni Osmon merkkailusta ja Osmo on nyt menossa sitten pallienpoistatukseen. Toivon kovasti että merkkailu vähenee. Monella se ei lopu ollenkaan tai vähene. Mua niin iljettää ajatella et sit ku vauva on lattialla niin Osmo on kusassu johki ja se vaavi sit menee siihe pissiin...niin ei kovin hygienistä, vaikka kasvattas se sen vastustuskykyä...

Mutta nyt nukkumatin maille. Toivottavasti saan pian jotain kuvaa tänne laitettua.
-Omii-