Hmm. Mulla on tässä ollu kaikenlaista. Kuukauden ajan ollaan rampattu neurologilla ja kuvattu pää. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mikä on hirrrrrveeen hyvä. Synttäripäivänä multa lähti näkö toisesta simmusta ja sitten puutu oikea käsi ja naamapuolisko. Aivoinfarktia epäilivät, mutta tulivat terveyskeskuksessa siihen tulokseen, että migreeni ilman päänsärkyä se vain on. 

Ei työpaikalla pomo meinannut uskoa korviaan ja passitti mut yksityiselle neurologin puheille ja niin tieni johti siihen ahtaaseen putkeen puoleksi tunniksi. Mä kysyin siltä magneettikoneen hoitsupojalta, että mikä idea tossa kuvassa on ku koneesta tulee ulos ku oli sellainen sininen taivas ja valkoisii pilvii...se vaan sano että kaunis kuva kattella ku on toiste päin siin koneessa. Mä sit hälle vitsikkäänä vastasin, että mulle tuli lähinnä sellanen olo, että tästä on vain yksi tie ja se on taivas :D Oli hauskaa.

No ei siinä mitää, aivot löyty ja se oli hyvä. Mutta kaikki muu sitten. Just ku ajatteli kaiken menevän hyvin itellä nii se iskee sitten tuhatta ja sataa ettei olekkaan! Paska paska paska! Ollaan tässä pitemmän aikaa oltu murroksen edessä ihan kaikessa. Katoin päiväkirjaani viime keväältä, olen esittänyt itselleni seuraavat kysymykset :

Mikä estää?

Mitä pelkään?

Miksi olen vihainen?

Miksi kiellän?

Aihe oli ihan eri, mutta jostain syystä toi sivu aukesi tällä viikolla ja kysyin itseltäni samat kysymykset uudelleen...VOIH huoh. Ja sain vastaukseksi itseltäni: Niin mikä estää? Niin mitä pelkään? Miksi olen vihainen, en ole vaan surullinen ja miksi kiellän itseltäni? ÄH miten hankala elämä joskus on! Varsinkin nämä identiteettipaskat ym. Voi kun oltaisiin tilanteessa jossa kaikki olisi hyvin. Kaikki on hyvin, mutta en oikein koe itse, että on. Miten sekavaksi tämä voi oikein mennä?

Ja nyt niitä päätöksiä! Kaikki ajallaan. En millään jaksaisi odottaa. Kirosanat tähän perään.

Okei. Muut päivitykset tähän samaan :D Oon työharjoittelussa ja kaikki on täällä hyvin. Olisin täällä enemmänkin. Täällä mikään ei ahdista. Mun pitää vaan olla joka paikassa ja mä haluisin olla ihan jossain muualla. Kaikki mitä teen vaikuttaa kaikkeen! Ihana työympäristö auttaa jaksamaan :)

Mä olen virkkaillu niitä sydämiä ja tehny vaikkasta mitä! Mutta jälleenkerran: olen koneeton! Molemmat koneet ovat rikkipoikki vinossa ja tekis mieli heittää vesilintua niillä. Ostin mä puhelimen millä pystyy ja pääsee nettiin...ja hah, ongelmat oli siinäkin. En millää meinannu muistaa wlanin salasanaa.

Äh ku mua häiritsee se, että kirjoitankin ihan eri lailla...pakko lopettaa nyt sitten. Yritän niitä kuvallisii päivityksiä saada tänne piakkoin ja muutenkin päivitystä useemmin.

Kiitos kun jaksoitte lukia :)

Omii <3