On ollu niin tohinaa tässä että ei ole kerennyt oikein mitään tekemään. Läksin nyt ihan päivittämään tätä blogiani :)

Mutta purnaamiseksi menee. Hehe. Mä en vain ymmärrä tätä tilannetta. En vaan yksin kertaisesti. Kertokaapa onko teilläkin sellaisia ihmisiä joita ette vain yksinkertaisesti ymmärrä? Halu olis kova mutta ei. En vaan ymmärrä. Ja minkä ihmeen takia siitä tulee niin vihaiseksi kun ei ymmärrä? Olenko mä nyt ihan outo... ISon luokan huokaus. En mää vaan ymmärrä.

Kaikki on hyvin. Tasasesti. Poika kasvaa ja osaa jo vaikka mitä. Minulla on kerhot ja niiden miettimiseen menee varmaankin ihan turhan liian paljon aikaa :) mutta kun sitä on niin innoissaan niin on niin innoissaan. Harmittaa vain tulossa oleva perjantain tapaaminen...siitä en sen enempää kerro. Ihan tyhmä juttu josta stressaan, muttah.

Minun poskiani helottaa ja jotenkin minä tiedän että minusta puhutaan. En tiedä hyvässä vai huonossa, mutta se on yks pa.....a hailee. Tai tiedä häntä onko se noinkaan. Mua vaan väsyttää tää touhu mikä tässä nyt ympärillä pyörii. Ei millään jaksaisi ajatella muita ku omaa perhettä. Siis minua, miestä ja poikaa. Meidän pikku perhettä. Buu että ihmiset osaavat.

Jopas nyt tulikin alakuloinen päivitys, vaikka tuolla muutama rivi iloistakin on...eikä tämä nyt mitenkään niiiiin alakuloinen ole, mutta voin kertoa että harmittaa jotenski.

Niin ja höh. ajoin puhelimeni päältä, kaksi kertaa...jo pari viikkoa sitten. Näyttö meni ja nyt itkuttaa kun on tuo huono känny...mutta on siinäkin hyvät puolensa: ei tuu tekstattua eikä pahemmin soiteltuakaan.

Joosp, taidan tästä mennä poijjaan viereen jännittämään huomista, sillä täytän hurjat 26-vuotta huomenna. Odotan isoa lahjasaalista, koska joulu jäi niin hiljaiseksi :D hehe.

Morjes. Omii