Mutta miten joku ihminen voi saada toisen niin lyttyyn. Minä olen vahva, innostunut ihminen. Mutta nyt. Tuntuu kuin ei olisi mitään. Harmittaa kaikki ja ei kiinnosta mennä huomenna sinne minne pitäisi mennä vaikka tämä henkilö joka minulle tämän olotilan on saanut ei ole paikalla. Mä olen ollut niin intoa täynnä ja löytänyt paikkani. Nyt vain lähinnä tuntuu etten halua palata sinne missä olen tuntenut olevani kotona. Löytänyt vertaisiani.

Mitä oikein tapahtui? Asiaa olen tänään puinut ko. henkilön kanssa pomoni kehoituksesta, mutta miksi minusta sitten tuntuu tältä. Olenko pettynyt itseeni vai mitä tämä on? Miksi olen niin loukkaantunut. Otanko kaiken liian henkilökohtaisesti? Pomoni sanoi että minusta tuntuisi loistavalta kun olen ilmaissut tunteeni. Ei minusta tunnu. Ei todellakaan.

Olen tullut siihen tulokseen ettei hän halunnut kuulla minua ja hän loukkasi minua todella! Minä olen ammattitaitoinen, osaan hommani ja paljon muuta! Ei kukaan voi viedä sitä mattoa minulta alta. Minä en ymmärrä! Minua itkettää, surettaa, vaivaa! Ja minähän vatvon jos haluan. Minä olen tehnyt hänen mielestään virheen. Minä en tehnyt väärin!

Mutta nyt minä olen kelvoton, mutta hyvä ohjaaja, mutta silti kelvoton.

Mistä näitä ihmisiä oikeen tulee? Mikä heitä riivaa? 

En minä voi tehdä mitään jos minulle ei anneta mahdollisuutta. Päälleni puhutaan ja sanotaan anteeksi saanko minä sanoa ja kertoa. Siinä nekin ihmiset jotka tulevat työskentelemään meidän kahden kanssa ihmettelee että mitäs nyt? Mutta en minä ole huono ohjaaja enkä varsinkaan huono vastuuohjaaja! Minulla on paljon opittavaa, mutta olen jo paljon oppinutkin. Kukaan joka ei minua tunne, voi sanoa että olen nolla. Siltä minusta on tuntunut, että minulle sanotaan että olet nolla.

Paska kolme viikkoa. Olispa jo ohi niin ei tarvitse enää vaivautua. Teen sen minkä lupasin ja poistun paikalta. Olen syvästi loukkaantunut.

Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Paskat. Niiden kanssa jotka tekevät toiselle näin paskan olon ei tarvitse tulla toimeen! Minä voin aina valita kenen kanssa teen töitä ja olen. Minun ei tarvitsee kyykistellä ja mielistellä ketään.

Tekisi mieleni kirota.

Onneksi tämä on kohta ohi ja voin keskittyä perheeseen. Ja kouluun. Ne rästitehtävät on saatava hoidettua. Sitten pitkä loma jolloin aijon vain OLLA!

Hurjan surullisen pettynyt OMii :(