Kyllä täytyy sanoa että aika menee nopeasti.

Mulla tuli tarve kirjoittaa tänne viime päivien tapahtumat. Kiitos nyt ensin ihanista onnitteluista joita ollaan saatu :) Ilostuttaa kovasti.

Elikkäs kun maanantaina kotiuduttiin olo oli ihan hyvä ja ihana oli tulla kotiin pojan kanssa. Koirakin oli innoissaan :) Mutta sitten kaikki kääntyi minulla päälaelleen. Vaikka oon hoitanu monen monta pientä lasta, mutta kyllä täytyy sanoa että oma on aina oma... Mä menin jotenkin hirveeseen paniikkiin, että enhän mä osaa mitään. Kaiken kukkuraks maidon tuotanto tyssäsi ja se kait oli se suurin syy miks hätäännyin. Soitin isosiskolle itkien ettei tuu maitoo ja jouduin antaan korviketta...mikä oli siis kauheeta! Olin aatellu että ei tarvii antaa. Ja kaiken kukkuraks kun huuto pojalta ei loppunut niin lykkäsin tutin suuhun. Mitä en ois halunnu tehä ennen ku maitoo tulee kunnolla...Jotenkin vaan masennuin ihan hirveesti kun rimat tais olla korkeella. Mut sitten sisko rauhotteli ja käski syömään ja juomaan.

Hetken kuluttua se soittikin että jos hän lähtee tulemaan tänne päin. Mikä oli todella hyvä juttu. Koska seuraava yö oli ihan kaaosta. Itkin ja vauva itki. Onneks sisko oli siinä ja rauhoitteli. Poika nukahti neljän maissa ja heräs seuraavan kerran varmaan yhdeksältä. Sain itekkin nukuttua.

Sieltä sairaalasta kun saa sellasen libero-kassin lähtiessään ja mähän maanantaina sitäkin itkin kun mulla unohtu ottaa se sieltä. No päätettiin sitten lähteä kauppaan hakemaan rintapumppua ja samalla käytiin hakemassa se laukku. Mulle soitettiinkin tiistaina sairaalasta :) aamulla että olivat unohtaneet jotain laittaa lapsen papereihin ja tarttivat neuvolan numeron. Sitten ne kyseli vointia ja sanoin ihan suoraan että pieleen meni mutta sisko tuli apuun.

Eilinen päivä meni sitten ihan mukavasti opetellessa rutiineihin. Poika söi 4 tunnin välein ja yöllä heräsi kaksi kertaa syömään. Tänään oon nukkunut pikkuisen kanssa päikkärit 5 tuntia :) kun neuvolaan soittaessani sanoin että innostuin siivoomaan ja terkkari sanoi että seuraavaks menet kyllä nukkumaan! No tein työtä käskettyä ja nyt kohta ruvetaan tekemään ruokaa kun poika juopotteli maidot hetki sitten ja nukku vaunuissa tällä hetkellä.

Mä en voi katsoa tota lasta itkemättä. Jotenkin se on niin kaunis ja siro. Mä sanon sitä huopatontuks kun tiedättehän sellaset neulahuovutetut tontut, niin meidän poika näyttä ihan siltä :D Suloista. Ja samalla itkettää kun poika on niin meidän äidin näköinen. Siskokin sanoi että hän ei siellä sairaalassa käydessään perjantaina ollu nähny vauvassa äidin piirteitä, mutta lauantai aamulla herätessään se oli silmissään nähny äitin naaman ja perään sitten ajatellut vauvaa ja totesi että kyllä, siinä on piirteitä meidän äidistä. Mikä on aivan valtavan tärkeää mulle.

Mutta nyt ruuan tekoon. Peikkotytölle sen verran että laitan kuvaa tulemaan lähipäivinä :) Ja lukemista!