Sitä on vaan pahemmalla päällä. Mä en inhoo mitää muuta ku sitä että ku itte on suunnitellu jotain ja sit käy niin että jotain sellasta tapahtuu mikä ei oo todellakaan mun mieleeni. En toisin sanoen oo saanu aikaa sopeutua asiaan.

Ottaa kupoliin.

Harkitsen jo miljoonatta kertaa muuttoa, mutta aina mä vaan jään. Tämän hetkinen ongelmani on taas se että en tunne olevani kotona. Tää ei oo mun koti, tää on muiden koti. Tullaan ja mennään miten halutaan, luullaan että kaikki on okei. Ja vaikka miten hienosti asian ilmaisis niin ei, ei tajuta. Enkä halua ruveta rähjäämään, koska se ei sitten auta mitään. Ja mä en haluis niellä aina näitä kiukkujani. Miksei ihmiset vaan tajua kun kiltisti sanoo? Ärsyttää.

Pääsiäinenkään ei mennyt ihan niin kuin olis toivonu. Mikään ei mee niin ku toivoo ja mä en tykkää siitä ja se saa mut hermostuneeks. Missähän sitä ois onnellinen? Olen mä onnellinen, mutten just nyt.

Äh. Vaikea kirjoittaa ku tekis mieli laittaa kaikki tähän, mutten voi kun on kielletty. Sekin vituttaa. Eläispä äiti.