Silmät ristissä täällä istuksin ja mietin mitä tehdä. Aamulla piti herätä klo 6.30 odottelemaan sähkömiehen tuloa. Tylsää. Olisin voinut nukkua ja mies herätä odottelemaan, mutta kummankin piti nousta koska sähkömies tuli asentamaan pattereita tänne ja luonnollisesti sänkymme on ikkunan alla ja sänky pitää siirtää. Olisin mieluusti halunnut nukkua, koska eilinen oli taas niitä huonommasta päästä töissä. Ja tänään ei kiinnostaisi olla yhtään väsynyt. En mä ole töissä väsynyt ollutkaan, mutta nyt jos on yhtään samanlainen päivä ku kaikki päivät tällä viikolla niin väsyneenä sitä ottaa vieläkin rankemmin asiat. En valita siis lapsista, ne antaa mulle paljon energiaa ja tykkään olla niiden kanssa. Mutta jos ei ehdi, kun työpari on niin ärsyttävä niin...

Voin sanoa että ei kyllä yhtään sovi meillä kemiat yhteen. Eilen se selitti mulle yhden henkilökohtaisen asiansa , jonka todennäköisesti olis pitäny saada mut ymmärtämään hänen käyttäytymistään (hänen mielestään), mutta pieleen meni. Mulla ei ollu minkäänlaisia sympatian tuntoja sitä kohtaan. Ajattelin vain että hän on saanut mitä on tilannut. Mä yleensä olen sellainen ihminen joka auttaa kaikkia ja yritän ymmärtää parhaani mukaan ja voitte kuvitella miten kummalliselta musta tuntui kun tajusin että tätä ihmistä PITÄÄ karttaa kaikin voimin. Hän on niin sanotusti sellainen energiasyöppö.

Esimerkiksi hän eilen sanoi että hän voi tehdä kaikkea raskasta hommaa kun mulla on tämä "tilanne" (hänen sanojen mukaan, miten loukkaavaa minussta.) ja sitten hän kuitenkaan ei tehnyt mitään ja selitti vain omia asioitaan. Sekin pisti kovasti silmään että juttelin juuri yhden lapsen kanssa ja hän tuli siihen selittämään omia henk.kohtaisia asioittaan. Mä suljin sen äänen pois ja kuuntelin sitä lasta. Ja se vaan hölöttää samaan aikaan. Eli energiasyöppö = on olevinaan auttavansa muita, mutta siirtyy aina puhumaan omista ongelmistaan. Liimautuu kiinni ihmiseen.

Mä en oo koskaan ollut tuollaisen ihmisen kanssa töissä ja toivottavasti en koskaan enää IKINÄ tule olemaankaan. Todella raskasta, vaikka työ itsestään on helppoa!

Kerron vielä tähän yhden jutun toissapäivästä ja haluaisin teiltä kommentteja että olenko minä väärässä tässä asiassa. Hän on siis minun TASAVERTAINEN työpari ja hänellä on yhtä paljon määräysvaltaa kuin minullakin ja hänen työkuvaansa kuuluu lastentoiminnan ohjaaminen. Olen opettanut häntä tähän hommaan nyt 3 viikkoa ja tuntuu ettei hän millään opi. Toissapäivänä käskin hänet ulos lasten kanssa ja jätin 4 lasta sisälle tekemään läksyjä, he olisivat tulleet pihalle heti kun läksyt oli tehty. Itse lähdin saattamaan muutamia lapsia bussille.
Tässä kohtaa enemmistö lapsista oli pihalla ja yksi ohjaaja. Sisällä 4 lasta, jotka tiesivät mitä tehdä. Kun tulen takaisin 15 minuutin päästä näen akan olevan pihalla kahden lapsen kanssa. Kysäisen missäs muut lapset on ja hän vastaa että ne meni sisälle. Katsoin hieman hämmentyneenä että MITÄ? Annoitko luvan mennä ja hän sanoi että kyllä. Kysyin että miksi ja hän sanoi että kun he halusivat. Nyt enemmistö lapsista oli sisällä ja ja aikuinen kahden lapsen kanssa pihalla. Kysymys kuuluu, mitä sinä olisit tehnyt tässä tilanteessa jos olisit pihalla ollut yksinäsi 15 lapsen kanssa? Olisitko päästänyt heitä sisään?

Laitoin lapset siksi kaikki ulos koska oli vain yksi ohjaaja, jonkun aikaa. Tarkoitus oli jäädä pihalle ja lapset olisi siitä lähteneet kotiin sitä mukaan miten haetaan. Otin työparini puhutteluun ja kysyin että miksi hän toimi näin. Hän sanoi minulle vastaukseksi että kun mä olin hänet ulos käskenyt eikä hän oikein tienny että olisko hän voinut mennä sisälle. Kihisin kiukusta! Selitin hänelle että jos hän päästää lapsia sisään niin silloin kutsutaan KAIKKI sisään ja mennään itse perässä! Ja jos lapset haluaa mennä pihalle niin sitten menee kaikki ja ohjaaja kanssa. Jos on yksin. Tarkoitus oli tässä että kun minä tulen 15 min päästä bussi pysäkiltä hän olisi saanut mennä sisään niiden kanssa, jotka sisälle haluavat ja minä olisin jäänyt ulosjäävien kanssa! Hän tietenkin loukkaantui, eikä tod. näk. ymmärtänyt sanaakaan mitä sanoin. Sanoin että lapsia EI voi jättää yksin! Ainoastaan ne jotka jäivät tekemään läksyjä jäivät yksin ja heille annoin ohjeen että jos tulee hätä olemme pihalla ja tulkaa hakemaan. Ja työparille sanoin että käy aina vilkaisemassa että onko kaikki hyvin ja patistamassa pihalle.

Olinko minä väärässä? Olenko...Mutta eikö teidänkin mielestä tuo ole loogisinta mitä voi tehdä jos jää yksin?

En tiedä sainko selitettyä tarpeeksi selvästi. Mutta tälläiset asiat stressaavat minua suuresti. Tuo oli nyt vielä aika iisiä, mutta kun niitä on sata päivässä niin ei hyvä. Meidän päätehtävä on seurustella lasten kanssa!

Yritän saada viikonloppuna kuvattua askarteluja, onhan tämä askartelublogini :) mutta alan jo nyt tsemppaamaan itseäni töihin menoon ja toivomaan että tänään menisi paremmin. Niin kuin joka päivä olen toivonut....mutta toivottavasti muilla on hyvä päivä tiedossa :) Onhan sentää perjantai!

-omii ja todella potkiva maha-asukki-