Nyt minä sitten olen kotiutunut kotikotiista :D meni ihan hyvin. Järjestelin suulissa tavaroita, kun se on niin täynnä. Lähinnä tällä kertaa järjestelin meidän teatteri kamoja ja äidin irtaimistoa. Mukavaa hommaa tuo järjestely. En olisi millään malttanut palata tänne omaan kotiin. Sieltä löytyi kaikkea askartelu kamasta kenkiin.

Ideoita syntyi mielin määrin ja halu perustaa uudelleen lasten teatteri vain kasvoi. Katsotaan nyt. Löytyi vielä äidin kirjoittamia kirjanpitoja tosta teatterista...oli aikas meilenkiintoista lueskella ja katella että miten paljo raha liikkui sit kuitenki. Ite ei ollenkaan ajatellu sitä niin, että se teatteri olis tarvinnu rahaa, kun olin niin pieni vielä silloin. Mutta yllättävän paljon oltiin saatu lahjotuksia ym ja saatu kerättyä rahaa näytelmillä ja askarteluilla.

Niin kävin minä mummullakin. Siksi tuo otsikko. Setäni kaivoi arkistoistaan sellasen vekottimen. Ja mummu kysy että mitäs tällä tehään tiiätkö johon minä sitten että totta hemmetissä tiiän! Pirtanauha vekotinhan se! Ja niin minä sitten sain sen :D yllättäen :D nyt saa nukkisporukka mattoja joka lähtöön...harmittaa kamalasti ku mulla ei oo kunnon kameraa että voisin kuvailla...periaate on että kesken erästä en laita,,, mutta sitten kuitenki tekis mieli laittaa!ja kamera pitää saada ensin. Jaaha mä menen tästä nyt nukkumaan...olen ollut aamuyöstä töissä joten hyvää aamua kaikille!!!

Omii