Nyt on sit kaks päivää töissä menty.

Mä jouduin soittamaan tänään pomolle kesken päivän että nyt niitä apuja tänne. Keskustelimme asiasta ja pomo sanoi että hän tietää nyt mistä puhun, koska tuuraajat ovat puhuneet samaa. Olen ihan rätti väsynyt tältä päivää. Lapset ovat ihania ja tottelevaisia, mutta mä en voi revetä joka suuntaan ja se meno on sitä rataa että laukkaan jatkuvasti paikasta toiseen pitämässä kuria ja työkaveri puunaa keittiötä neljä tuntia. Ja vaikka miten kiltisti tai rumasti sanoo sille, niin ei se rekisteröi MITÄÄN.
Soitin yhdelle tuuraajalle tänään ja hän sanoi todella osuvasti: Se tyyppi ei ole läsnä lasten kanssa. Ja tuo työ on juuri sitä, LAPSIEN KANSSA seurustelua ja olemista! Kaikuu vaan mulla mielessä kuinka hän niin ylisti sitä osaa itsessään että hän rakastaa olla lasten kanssa ja kuinka tärkeää hänelle on lapset.
Haluan olla töissä, koska tämä ryhmä on todella ihania lapsia täynnä! Mutta istuttuani autoon olisin halunnu purskahtaa itkuun. Mutta osasin vaatia lisäapua paikalle huomiseksi. Sanoin että muuten en tule töihin.

Alavatsaan koskee ja on väsynyt olo, joten menen makoilemaan ja odottelemaan unta.

Että tällaista tänne.
Omii